Hiihtokokemukseni siirtyessä historian kellastuville lehdille

Viimeinen hiihtopäivämme alkoi Nuorgamista vajaan 10 asteen pakkassäässä auringon paistaessa. Tenojoki tarjosi mutkatonta sujuttelua kohti jäämerta 57 km:ä. Tämän jälkeen suuntasimme kohti rantatörmää. Matka jatkui nousuvoittoisena noin kolmenkilometrin matkan. Nousun edetessä sain ensimmäisen tuntemuksen jäämeren läheisyydestä. Tuli suolaisen meran ja imelä levän tuoksu. Matka jatkui vielä muutaman satametriä jyrkkänä nousuna kukkulalle, josta avautui näkymä sulalle jäämerelle. Kello oli 13.22, kun saimme porukalla ihailla sulaa merta. Muuten, miksi tätä sanotaan jäämereksi? Itse vaihdoin heti kuivat vaatteet. Kymmenkunta kanssahiihtäjää kävi kastautumassa. Katsekontakti riitti minulle jäämerestä.

Palailimme rantatörmälle, josta bussi nouti meidät Nuorgamin majapaikkaan saunomaan ja ruokailemaan. Järjestäjä lahjoitti illan kuluessa meille hiihtodiplomin ja puisen taulun, johon oli kaiverrettu Suomen kartalle hiihtoreittimme. Aamulla pakkauduimme bussiin ja siirryimme Ivalon lentokentälle. Sieltä matka jatkui lentäen Helsinkiin ja edelleen liittymälennolla Seinäjoelle, jossa olin 18.45. Vielä muutama kymmenminuuttinen ja sen jälkeen kotisaunan lauteilla.

Kiitokset mielenkiintoisesta vaelluksesta järjestäjälle edusmiehineen. Matkan aikana sain nautiskella monia paikallisherkkuja – kiitokset jokaiseen kievariin. Pääsponsorini Sormat Oy yllytti minua pitämään blogia, joka sai suuren joukon seuraajia reissuni aikana. Kiitokset kaikille sponsoreilleni. Blogin seuraajille toivotan hyvää jatkoa. Kommentit kannustivat eteenpäin.

Muistot kaikesta reissuun liittyvästä alkavat siirtyä kultaisiin kehyksiin.

Terveisin Matti

Keskiviikko 6.4

Tiistai 5.4

Sevettijärven herätys oli taas klo 4.00. Aamupalan jälkeen meidät siirrettiin neljässä erässä autolla Severin baarin lähtöpisteeseen. Hiihdimme tänään heti alusta saakka vaihtelevassa maastossa. Heti aamusta aloimme kavuta lumimaisemassa ylöspäin. Hienoa. Se tarkoittaa, että pian tullaan jossain kohtaa alaspäinkin!

Kun oli hiihdetty 42 kilometriä, pidimme tauon Metsähallituksen erätuvalla ja saimme järjestäjän piikkiin tänäänkin nokipannukahvit, mehut ja grillimakkarat. Sitten nousimme yli puurajan toteamaan, että tunturimaisema kylpi kirkkaassa auringonpaisteessa. Huikeat näköalat.

Nousujohteista hiihtoa oli seuraavat 10 kilometriä ja sitten lyhyellä matkalla tulimme alaspäin 220 metriä. Oli niin jyrkkiä putouksia, että oli viisainta ottaa sukset kainaloon ja keksiä kesympiä reittejä alas. Olimme Pulmankijärven rannassa, pidimme tauon ja jatkoimme sitten hiihtäen 7 kilometriä järven toiseen päähän. Seuraava yhtäjaksoinen nousu oli 8 kilometriä. Taas laskettiin nopeasti runsaat parisataa metriä alas Tenojoen rantaan Nuorgamin kylään.

Nuorgam on Suomen pohjoisin kylä Utsjoen kunnassa. Kylän lomakeskus on yöpymispaikkamme. Tämä oli viimeinen hiihtopäivä Suomen puolella. Tänään hiihdettiin myös pisin päivämatka eli 82 kilometriä. Perillä Nuorgamissa olimme vasta klo 17 tienoissa. Tämän päivän maisema kiitti kaikesta vaivannäöstä ruhtinaallisesti.

Maanantai 4.4

Herätys on kello 4.00. Nopeasti suoriudun aamupalalle. Nyt on taas oltava reput ja rensselit siirtokunnossa, sillä Ukonjärven majapaikkaan ei enää palata. Bussi vie meidät lähtöpisteeseen Partakkoon ja klo 7.45 lähden ladulle. Tämän päivän lenkille saa lähteä kuulaassa, kirkkaassa kevätaamun säässä – ihan sitä parasta A-luokkaa sekä sää että porukka. Kelpaa luisutella.

Kuljemme taas paljon jäitä pitkin. Järjestäjän taholta oli tarjolla 25 kilometrin kohdalla nokipannukahvit ja grillimakkarat. Poron taljoja oli viskottu lumikasojen päälle ja kun taljalle istuutui, se alkoi painua lumeen ja näin jokainen sai kokoisensa valtaistuimen, jossa tarjoilut nautiskella. Matka jatkui Sevettijärvelle Severin baariin, johon päivän hiihto sitten päättyikin. Ei sen baarin tähden, vaan ihan suunnitelman mukaan!! Kahvit ja tuoreet munkit maistuivat. Kello oli vasta 11.45, kun matka oli jo hiihdettynä. Tahallaan tässä yritetäänkin vältellä iltapäivän pehmenneitä ja sohjoisia latuja. Baarista siirryttiin suoraan majoituspaikkaan pesulle ja vaihtamaan kuivaa päälle.

Porotila Toini Sanila on seuraava majapaikkamme. Tässä olemme Väinön kanssa asettuneet taloksi tilan Hirvas-huoneistoon. Päivämatka oli 50 kilometriä ja tänään tuli pidettyä kunnon vauhtia yllä. Sää, keli ja toimiva suksi suorastaan houkuttelivat semmoiseen touhuun!

Sunnuntai 3.4

Aamupalan jälkeen +1 asteen lämmössä tähyiltiin pilviin voidepurkkien kanssa. Mitähän sieltä tulee ja milloin? Päätin ottaa toisen kerran alleni Supersportin Pekalta kokeiluun saamani sukset. Taas toimi - kiitos ja kumarrus sinne Seinäjoelle.

Hiihtelimme tämän päivän pitkin Inarinjärveä – täällä Vesa-Matti Loirin Inarin, Ivalon ja Kasarin maisemissa ja tunnelmissa. Tiedän semmoisten levyjen soivan siellä kotona aika ajoin. Kun näitä Inarinjärven rantoja, kiviä ja saaria päivän katseli, ne alkoivat olla kaikessa karuudessaan kauniita. Vielä kolme päivää jäljellä, joten Loirin sanoin ’Kone älä hyydy’!

Puolen päivän jälkeen aurinko alkoi pilkahdella, tuulikin kävi takaviistosta eikä sateita tullut. Vaeltaja oli luonnon suosiossa. Sää vain lämpeni koko ajan ja muutti jo latuakin sohjoiseksi. Perille Partakkoon tulimme 60 kilometrin hiihdon jälkeen. Bussi palautti meidät vielä yhdeksi yöksi Ukonjärvelle ja maanteitse matkaa kertyi peräti 90 kilometriä. Oli ehdottamista lämpimin päivä hiihdellä. Tällä järvellä kuultiin sekin huuto, että ’niin syvä on kuin pitkäkin…’ Epäilen.

Lauantai 2.4

Aamupalalle hiippailtiin taas klo 6.00 ja bussi vei Kaunispäälle lähtöpisteeseen eli siihen paikkaan, mihin eilen lopetettiin. Matkanteko alkoi klo 7.45 pikkupakkasessa ja pilvisen harmaassa säässä. Ensimmäinen viisi kilometriä oli auraamista alaspäin. Silti vauhti oli kovaa ja kiihtyvää. Jalat olivat ihan hyytelöä ja vesi valui silmistä. Auraamalla 50 km/tunnissa on haastava juttu. Sitten oli tasaisempi osuus ja sama uudestaan.

Ensimmäiset parikymmentä kilometriä tultiin niin hulppeasti alaspäin, ettei edes taukoa tullut pidettyä. Vähän juomista hörppäsin eka kerran siinä 25 kilometrin vaiheilla. Tämä päivä oli laskettelua Ivaloon saakka. Sokoksen Cafeteriassa istuimme pienellä porukalla 45 minuuttia kahvikupposen ääressä. Oli aikaa, matkanteko oli joutunut. Vielä oli 15 kilometrin matka Ukonjärvelle eiliseen majapaikkaamme. Sekin sujahti nopeasti.

Päivän hiihtomäärä oli 52 kilometriä, Tänään oli aikaa taas pyykinpesuun ja voi luottaa, että se kuivaakin huomiseksi, kun pääsi ajoissa pyykkäämään. Siinä meni iso kasa vaatetta tehokkaasti kahden nyrkin välistä! Sään puolesta oli monenlaista. Aamulla -2, päivällä +2 ja nyt iltapäivällä alkoi räntäsade. Mitäköhän sieltä taivaalta huomenna tulee?

Perjantai 1.4

Lähdimme kultamaisemista matkaan klo 8.00 ilman aprillipiloja. Pakkanenkin oli puolittunut edellispäivään nähden. Tunturi-Lappi tarjosi aluksi jänkää ja aavistuksen kauniista säätä päivän mittaan. Parinkymmenen kilometrin jälkeen pysähdyin Kakslauttasen taukopaikalla kahvikupposella ja sain samalla ihastella lumiveistoksia.

Sitten alkoi tuntureiden valloitus suksilla huikeassa auringon paisteessa. Saariselän alueen latuverkosto on laadultaan vertaansa vailla. Ensin on Kiilopää. Luulammella pidän taas kahvitauon. Sitten tulee Ruma Kuru ja lopuksi Kaunispää. Kelpaa siellä tunturien laella ympäröivää maisemaa ihailla. Täällä on kyllä taivastakin enemmän kuin missään muualla. Mikä valkoinen hiljaisuus.

Saariselän matkailukeskus sijaitsee Inarin kunnassa Urho Kekkosen kansallispuiston kupeessa. Siellä liikuimme omilla teillämme ja löytyipä sieltä niin nättejä töppösiä, että ukin omat kultahiput Helmi ja Vilma-Tuuli saavat ne pieniin jalkoihinsa. Pian nähdään.

Bussi haki meidät majoittumaan Ivaloon Ukonjärven lomakylään. Täällä olemmekin kolme yötä. Mukavaa, ei tarvitse joka päivä purkaa ja pakata! Tänään hiihdimme 40 kilometriä, mutta tunturien valloittaminen vei aikaa ihan eri tavalla kuin tasainen 40 kilometriä. Hieno päivä hienossa Suomen Lapissa.