Viimeinen hiihtopäivämme alkoi Nuorgamista vajaan 10 asteen pakkassäässä auringon paistaessa. Tenojoki tarjosi mutkatonta sujuttelua kohti jäämerta 57 km:ä. Tämän jälkeen suuntasimme kohti rantatörmää. Matka jatkui nousuvoittoisena noin kolmenkilometrin matkan. Nousun edetessä sain ensimmäisen tuntemuksen jäämeren läheisyydestä. Tuli suolaisen meran ja imelä levän tuoksu. Matka jatkui vielä muutaman satametriä jyrkkänä nousuna kukkulalle, josta avautui näkymä sulalle jäämerelle. Kello oli 13.22, kun saimme porukalla ihailla sulaa merta. Muuten, miksi tätä sanotaan jäämereksi? Itse vaihdoin heti kuivat vaatteet. Kymmenkunta kanssahiihtäjää kävi kastautumassa. Katsekontakti riitti minulle jäämerestä.
Palailimme rantatörmälle, josta bussi nouti meidät Nuorgamin majapaikkaan saunomaan ja ruokailemaan. Järjestäjä lahjoitti illan kuluessa meille hiihtodiplomin ja puisen taulun, johon oli kaiverrettu Suomen kartalle hiihtoreittimme. Aamulla pakkauduimme bussiin ja siirryimme Ivalon lentokentälle. Sieltä matka jatkui lentäen Helsinkiin ja edelleen liittymälennolla Seinäjoelle, jossa olin 18.45. Vielä muutama kymmenminuuttinen ja sen jälkeen kotisaunan lauteilla.
Kiitokset mielenkiintoisesta vaelluksesta järjestäjälle edusmiehineen. Matkan aikana sain nautiskella monia paikallisherkkuja – kiitokset jokaiseen kievariin. Pääsponsorini Sormat Oy yllytti minua pitämään blogia, joka sai suuren joukon seuraajia reissuni aikana. Kiitokset kaikille sponsoreilleni. Blogin seuraajille toivotan hyvää jatkoa. Kommentit kannustivat eteenpäin.
Muistot kaikesta reissuun liittyvästä alkavat siirtyä kultaisiin kehyksiin.
Terveisin Matti
Voi tosiaan siirtää muistot kultaisiin kehyksiin tehty mikä tehty ja hyvät muistot jäi minulle ainakin.
VastaaPoistaAuto-Risto