Heti herättyäni tiesin ja tunsin, että selän pitäisi olla hiihtokunnossa eli mitään kiusallisia tuntemuksia ei ollut. Hyvä hieronta teki tehtävänsä ja omat venyttelyt on muistettava joka päivä. Tämä joukko on hyvin keskenään toimeen tuleva ja eilen koin omakohtaisesti, miten auttavaisia ja sydämellisiä ihmisiä he ovat.
Hiihdimme Simpeleenjärvellä noin 30 kilometriä huikean hienoissa hiihto- ja talviolosuhteissa. Koko matkan oli reipas takatuuli, hyvä latu ja aurinkoa taivaan täydeltä. Kelpasi siinä lylyä lykkiä. Hiihdimme 46 kilometriä ja saavuimme Parikkalaan Mikkolanniemen toimintakeskukseen. Entinen koulu tämäkin.
Hiihtolenkin jälkeen saunomaan ja tänään kokeilin venyttelyjä vasta saunan jälkeen ja ilokseni totesin, että kipua ei tunnu. Vaimo kysyi eilen puhelimessa, että mitä ehdit ajatella, kun kovassa vauhdissa huomasit lähteväsi lentoon?? Sanoin, että varmistin nyt ainakin sen, että termospullot ja kamera eivät mene repussa rikki – eivätkä menneet!! Kuului huokaisu eikä yhtään naurua.
Joo, huono vitsi.
Ruuat ovat olleet tosi hyviä. Tänäänkin taas huippua iltapaloineen.
Huomenna aloitetaan kuluttamisen puoli jo aamukuudelta, kun matka jatkuu 67 km:ä eteenpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti