Matkaan lähdettiin klo 7.30 muutaman asteen pakkasessa. Aluksi ylitettiin pieni järvi ja sitten oli parikymmentä kilometriä pusikkohiihtoa ihan kohtuullisia latuja pitkin. Tämän jälkeen latu siirtyi Vapon turvetuotantosuolle, jota riitti 25 kilometriä. Siinä oli matkan mielenkiintoisin osuus, kun tuulta luvattiin uutisissa vajaa 10m/s, niin tällä aukealla sai pistää puolet lisää. Onneksi se kävi taas tänäänkin enempi sieltä takaviistosta. Muutoin oltaisiin siellä suolla vieläkin!!
Lunta tuprutti kovasti koko ajan. Kotopuolessa sanotaan, että ’lakialla tuuloo aina’. Pätee se tännekin puolelle Suomea. Lakiaa tosin on vain järven selällä ja tämän päivän kaltaisilla turvetuotantotyömailla. Saavuimme majoittumaan Kiihtelysvaaran Hevos- ja matkailutila Chippewe Range’en. Näytti ulospäin lännen meiningiltä ja oli sitä viimeiseen kamariin asti. Tarjosi kai paremminkin kesäaikaan vaikka mitä lännen harrastuksia hevosineen ja erilaisine aseineen. Asekokoelmat olivat näyttävät.
Saluuna satulaistuimineen kuului tietysti kuvioon. Näin hiihtäjän kannalta oli upeinta kuitenkin valtavan iso ja hyvä sauna – ihan parasta A-ryhmää. Saunasta oli suora yhteys avantoon, jonne pulahdin köhää karkuun! Iltaamme hauskutti vielä erilaisten pitkien matkojen veteraani Eero. Huomenna tulee ensimmäinen etappi täyteen, kun saavumme Ilomantsiin. Eeron tsemppi riittää vielä sen ylikin.
Matkaa tänä päivänä kertyi 58 kilometriä.
Kuuluiko jostain intiaanien sotahuuto – huomenna hiihdetään ne kiinni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti