Sunnuntai 13.3 - Toinen osuus alkaa

Koko päivä on hiihdetty Ilomantsia etelästä pohjoiseen. Tänään on Ilomantsissa myös Pogosta hiihto, jossa kilpailijan on jaksettava 58 kilometriä. Lähdimme tuntia ennen kisan alkamista ja saimme järjestäjiltä ’tervemenoa’ –toivotukset pitkin heidän latujaan matkamme ensimmäiset 10 kilometriä. Ohje oli, että latua ei saa mitenkään vaurioittaa esim. haarakäynnillä. Olipa mainio

hiihtoura käytössämme ja jäi meidän jäljeltämme ihan huippukuntoon.

Sitten erkanimme omille teillemme. Oli hyvää latua ja välillä suksia kannettiin, kun metsäkoneet ryskäsivät Karjalan laulupuita kumoon ja laduntekijän oli mahdoton mennä sinne sekaan. Varmaan olimme seudulla, jossa joskus ovat ikihongat humisseet, mutta eivät enää. Joskus maisemat ovat ihan huippua – niitä kuuluisia Koitereen helmiä tällä korkeudella Pohjois-Karjalassa. Vielä viimeinen rutistus upottavassa lumessa ja olimme Naarvan kylässä valmiina majoittumaan.

Naarvan riistamiehet olivat järjestäneet saunomisen ja ruokailun ja piispa Riekkinen oli antanut luvan käyttää pientä rajaseutukirkkoa yöpymispaikkana. Penkkien väliin oli sijoiteltuna patjoja meitä varten. Päätin nukkua kuitenkin yöni saunakamarin lattialla, kun sekin mahdollisuus tarjottiin. Väinökin toi patjansa sinne, joten me ’naapurin pojat’ valitsimme vähemmän ilmastointikoneen viimaa täksi yöksi.

Tänään oli osa hiihtäjistä kohdannut hirviä matkallaan, mutta yleensä ottaen luonto on vielä kovin hiljainen. Silloin tällöin tali- tai sinitiainen lurauttelee laulujaan. Kuuluu vain sauvan rahinaa, kun hiihto etenee.

Varmaan on parina päivänä mietitty siinä hiihdellessä Japaninkin tapahtumia.

Kauheaa tuhoa, uhka ja pelko tulevasta … ja sitten täällä tämä ’kaukana kavala maailma’ –maisema, jossa metsäkonekin tekee työtään kuitenkin suunnitelmallisesti.

Tänään hiihdimme 65 kilometriä hyvän sään aikana.