Aamulla olimme liikkeellä klo 7.30 jälkeen. Pakkasta oli -13 astetta. Kova tuuli ja tuisku sotkivat latuja ja vuorossa oli taas umpihankihiihtoakin. Hiihdimme järvenselkää noin 15 kilometriä ihan vastatuuleen. Piti ottaa oikein kunnon spurtti, että sai päälle sen lämmön, jolla sitten tarkenee taivaltaa tällaisessa säässä. Kapusimme runsaan kilometrin Mustavaaran laelle ja näköalat olivat hulppeat. Näkyi naapurivaltioon asti. Alas piti tulla tarkasti, toinen suksi kanttasi koko ajan. Olimme nähneet lähes päivittäin latujemme läheisyydessä ahman jälkiä ja tänään Yrry pääsi nappaamaan kuvan itse otuksesta. Kotaevästelyt sujuivat tulen lämmössä tuulelta suojassa.
Päivällä hiihtomatkan aikana nautittu ravinto on keventynyt koko ajan. Minulla eväät tarkoittavat 1-2 litraa kuumahkoa teetä, erilaisia hedelmiä ja pala silloin tällöin suklaata. Suklaa on hyvä ja nopea energian antaja, mutta en vain ole
koskaan ollut tällaisten makeisherkkujen ystävä. Hitaasti suklaalevy sulaa suussani! Leipäeväät ovat oikeastaan jääneet pois. Sitä puolta sitten aamupalalla ja jonkin verran iltapalalla. Lämmin päivällinen on yksi päivän kohokohdista, mutta nekin annokset ovat pienentyneet. Jotain tuolla
elimistössä tapahtuu, kun rasitus vain jatkuu ja jatkuu…
Yövymme Kuusamon Tropiikissa. Nyt on taas saunottu ja uitu, höyrystetty ja vesihierottu. Saimme toisen osuuden matkasta valmiiksi. Yksi hiihtäjä lähti kotiin suunnitelmansa mukaan. Hän oli aikaisemmin hiihtänyt jo kolmososuuden ja näin nähnyt koko Suomen suksien päältä. Mukaamme liittyy viimeistä 730 kilometrin osuutta hiihtämään ainakin 6 uutta sivakoijaa.
Tänään tuulessa ja tuiskussa väännettiin 57 kilometriä.
Mukavia, aurinkoisia hiihtosäitä teille sinne kaikille! Luen mielenkiinnolla hiihdon edistymistä. Toivon olevani joku vuosi itse mukana hiihtämässä. Terv."etelän hiihtäjätyttö, RR-3:sta äskettäin palannut"
VastaaPoista