Nukuimme yön yhteismajoituksessa voimistelusalin lattialla. Kun noin klo 3.30 käänsin kylkeä, niin olipa tila täynnä monenlaista tuhinaa ja murinaa. Onneksi oli väsy ja sain heti jutun juuresta uudestaan kiinni ja melko varmaan lisäsin omat tehosteeni nukkumiskuoroon.
Aamupala oli klo 7. Pöytäkeskustelut olivat herkkua jänisten korville, koska suurin osa lupasi laittaa tänään ’porkkanaa’ suksiensa alle. Jo tunnin kuluttua hiihtelimme leppoisasti järven jäätä noin 10 kilometrin matkan eteenpäin.
Sen jälkeen siirryimme valtakunnan sähköverkon alla kulkevalle valmiille moottorikelkkauralle eli latuja ei ollut ollenkaan. Kuljimme paljon kävellen, varmaan 20 kilometriä, niin mutkikkaassa maastossa korkeuserojen suhteen, että vaikeusastetta piisasi koko ajan. Vain vähän hiihdettiin ja varsinkin mäkiä laskettiin henkemme kaupalla!
Sitten minäkin kävelyyn kyllästyneenä päätin mennä yhden kunnon alamäen lasketellen suksilla ja vedin semmoiset lipat, etten oikeasti muista, milloin edellisen kerran. Selkään sattui niin, että tunsin lihaskrampin pitävän sitä pinteessään helpommallakin hiihto-osuudella. Koska olimme Simpeleellä, otimme yhteyttä Marja-Liisa Kirvesniemen hoitolaitokseen, josta tulikin hieroja
kipeytyneitä jäseniämme vetreyttämään. Minäkin löysin itselleni selkäkrampin hoitelijan ja olo alkaa taas olla tavallisen tuntuinen. Vähän tietysti huominen hiihtoon lähtö kiinnostaa selän osalta. Hiihdon loppuosuudella käytin muutaman kilometrin huoltoauton kyytiä selkää säästääkseni. Monta kertomusta oli tänään kaatumisista. Muut olivat saaneet turvaa pehmeästä lumesta, mutta minä vedin jäätikölle.
Päivämatka oli 42 kilometriä ja sitä tehtiin hyvän sään aikana, mutta osin kinkkisissä olosuhteissa. Jotkut kertoivat kävelleensä tänään tosi paljon.
Yövymme Simpeleellä Pitkäjärven entisellä koululla. Kovat karaokejamit loppuivat juuri. Hyviä lauluhiihtäjiä joukossamme!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti