Taas oli mitattu Savukoskella kunnon pakkanen eli -28 astetta. Myös siellä kotipohjanmaalla oli ollut kylmä yö, joten kevättä odotellaan koko Suomessa. Bussi vei meidät eilen päättämäämme ladun kohtaan ja matka jatkui hiihtäen klo 9 aikoihin. Pakkasta oli vieläkin parisenkymmentä astetta.
Ensimmäinen 15 kilometriä oli työmiehen keliä. Luistoa oli vaikea saada uudelle tuiskulumelle, joka on rakenteeltaan ihan pulveria. Kun sää lämpeni iltapäivää kohden ja latu liippaantui hiihtäjien käytössä, alkoi matka maittaa eri tavalla. Varsinaista herkkua oli runsaan kolmen kilometrin loiva lasku – siinä suksi toimi taas toivotulla tavalla.
Kuljemme latua tekevän moottorikelkan perässä moottorikelkkailuun tarkoitetuilla alueilla. Näitä alueita saavat käyttää kaikki kelkkailijat ja oikeastaan vain näitä, koska kelkkailu on niin luvanvaraista puuhaa. Maanomistajat lopulta määräävät, mistä kuljemme. Kelkka ei siis normaaliolosuhteissa tee tolaa umpihankeen, vaan jonkinlainen kelkkaura on jo olemassa ja siihen vedetään meille latu. Tänään kuitenkin kelkkamme on iltatöinä tekemässä meille omaa uraa Lokan tekoaltaalla.
Jälkihavainnot luonnossa ovat loppuneet lähes tyystin. Silloin tällöin jäniksen ja hirven jälkiä tai havaintoja porojen tarhauksesta.
Saavuimme toistamiseen Tanhuan kylätalo Messulaan yökylään. Tänään kuitenkin hiihtämällä. Kyläpäällikkö kuljetti meidät rantasaunalleen – kiitokset siitä. Pesin nyrkkipyykkinä huomiseksi itselleni puhtaan ihokkaan. Voitelin sukset kuntoon, paitsi hermokerros jää aina aamuun, kun on ensin vähän nuuhkaistu tuulta
Hiihtoa kertyi 45 kilometriä.
Tervehdys Oulusta! Satuin lukemaan jutun sanomalehti Kalevasta viime viikolla ja siellähän oli tuttu mies. Tapasimme nimittäin lomamatkalla Kreetalla kesällä 2003. Siellä oli vähän erilaiset kelit... Kävelyretkelle piti lähteä jo klo 7 aamulla, kun iltapäivällä pukkasi +35 asteen helteet.
VastaaPoistaAurinkoisia Kelejä ja Jaksamista loppumatkalle koko porukalle!
Terveisin Jii-Pee