Aamuvarhaisella taas matkaan mukavassa pikku pakkasessa. Siirryimme melko pian viralliselle poronhoitoalueelle. Pohjoinen siis lähestyy. Latuverkosto on nyt rajavartioston käyttämää ja sen mukaisessa loistavassa kunnossa. Päivittäin niitä pitkin hiihdetään ja nytkin tuli vastaan virantoimituksessa olevia miehiä. Koko ajan oikealla puolella oleva teipitys kertoo, että olemme luvanvaraisella alueella eli rajavyöhykkeellä.
Vartiuksen rajanylityspaikan kohdalla siirryimme hiihtämään ylöspäin junaradan itäpuolta. Raja-Kuppilassa maistui pannari ja hillo kyytipoikanaan kahvi. Sää oli nautinnollinen ja tänään seurasin, kun majavaemo rakenteli pesää sillan alle. Sai jäädä askareisiinsa ja minä jatkoin sillan yli matkaani.
Tänään majoitumme Suomussalmen Kuivajärvelle, jossa on vain 7 vakituista asukasta. Vielä 1960-luvulla oli kylässä 100 koululaista. Tämä on Vienan Karjalaa, itkuvirsien aluetta ja Kalevalan laulumaiden parasta paikkaa. Domna Huovinen on alueen kuuluisa runonlaulaja ja itkuvirren taitaja. Hänen mukaansa on saanut nimensä seuraava yöpymispaikkamme Domnan Pirtti. Tästä kylästä ei ole lainkaan tietä länteen. Kuivajärven rajalinja noudattelee
edelleen jo Pähkinäsaaren rauhansopimuksessa vuonna 1323 sovittua rajalinjaa. Vienan Karjalan kuuluisasta viidestä itkuvirsi- ja runonlaulantakylästä on Suomen puolella vain kaksi. Itkuvirsiin sisällytettiin myös viestejä. Kun asia huomattiin, rajamuodollisuudet oitis tiukkenivat.
Tänään hiihdimme vain 41 kilometriä ja perillä olimme jo hyvissä ajoin.
Oma kroppani on sopeutunut päivittäiseen hiihtorytmiin ja rasitukseen. Jonkin verran flunssa kiusaa porukkaamme ja sen suuntaisia tuntemuksia moni tutkailee itsessään. Sain minäkin siitä osani. Nyt olo on senkin suhteen parempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti